 |
Museon pihapiirin päärakennus, savutupa, on arvioitu olevan vähintään 250-vuoden ikäinen. Se on siirretty Siikakoskelle Komperon Ollilan tilalta. Ollila on yksi Komperon vanhimmista kantatiloista ja se oli yli 200 vuotta Monosten suvun hallussa. Pohjois-Karjalassa savutuvissa saatettiin asua vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Nimensä mukaisesti savutuvan uunissa ei ole savupiippua vaan savu ohjautui tulipesästä sisälle tupaan. Koska Ollilan savutupa on huonekorkeudeltaan suhteellisen matala, laskeutui savuverho varsin alas, ja nokinen savuraja on edelleen näkyvillä tuvan hirsissä. Tuvan valoaukkoina toimivat puuluukulla suljettavat räppänät. Ollilan tuvan esineistö on peräisin pääasiassa 1800-luvun puolivälin tienoilta.
|
 |
| Riihi on siirretty Siikakoskelle Korpivaaran Piiparisilta. Sen rakennusajankohta on 1800-luvun puolivälissä. Riihessä on puitu ahoksia myös museoon siirtämisen jälkeen 1960- ja 1970-luvuilla. Riihtä lämmitettiin savupiiputtomalla kiukaalla, minkä vuoksi jauhoihin muodostui miellyttävä savunaromi. Ruista puidaan edelleen Liperi-Seuran Penttilän museoalueen riihessä ja riihitettyjä ruisjauhoja on myytävänä myös Komperon kotiseutumuseolla. |
 |
Siikakosken mylly Oy:n lahjoittama savusauna on siirretty nykyiselle paikalleen runsaan sadan metrin päästä. Savusauna on peräisin 1800-luvun loppupuolelta, eikä se yrityksistä huolimatta ole syttynyt kertaakaan palamaan. Saunaa lämmitetään tilauksesta edelleen ja siinä on hyvin pehmeät löylyt. Löylyjen jälkeen on virkistävää pulahtaa uimaan tehdaskanavaan, joka ei jäädy talvellakaan. Savusaunalla on rooli Markku Pölösen elokuvassa Koirankynnen leikkaaja (2004).
|
 |
| Nuottakodassa on vanhojen pyydysten lisäksi nähtävillä kaksi Liperin Leppilammesta nostettua yhdestä puusta koverrettua ruuhta. Tällaisia ruuhia on käytetty kalastuksessa jo kivikaudella. Usein ne koverrettiin haavasta hiiltämällä eli käyttäen apuna tulta. |
 |
| Vinttikaivo |
 |
| Komperon museoalue sijaitsee kauniilla saarella |
 |
| Luhtiaitta |
 |
| Maitoaitta |
 |
| Navetta |
